Blogikirjoitus

JUHLAPUHE 15-vuotisjuhlassa

PUHE Myllyteatterin 15-vuotisjuhlassa 1. ja 2.12.2018, Miira Sippola Teatteriryhmän taide on oma lajinsa. Käytän tämän tilaisuuden kertoakseni teille Myllyteatterin taiteesta, sen tekijöistä ja hahmoista sekä omista tarkoitusperistäni ohjaajana – millä voimalla tämä teatterimylly on pyörinyt. Vuosi oli 2003. Sisälläni oli jo vuosien ajan jauhanut tietty mylly: palo luoda ja nähdä abstraktia teatteria, teatteria jota puhe …

JUHLAPUHE 15-vuotisjuhlassa Lue lisää »

Voisiko uskonnollisesta puberteettisuudesta suomessa kasvaa ohi?

Uskonnollisen teoksen arvostelemisesta Kirje HS Kulttuuritoimitukselle 04/04/2010: Voisiko uskonnollisesta puberteettisuudesta Suomessa kasvaa ohi? Via Crucis on teatteriesitys ja näytelmä, joka pohjautuu historiallisiin tosiasioihin Jeesus Nasaretilaisen kohtalosta. Esitys keräsi tänä vuonna n. 20.000 katsojaa. Se on herättänyt keskustelua ja tuonut pintaan monenlaisia tunteita. Media on seurannut Via Crucista vahvasti sekä uskonnollisen tapahtuman että kaupunkitapahtuman näkökulmista. Yksi …

Voisiko uskonnollisesta puberteettisuudesta suomessa kasvaa ohi? Lue lisää »

Miksi taidetta pitää tukea?

Kuvittele maailma, jossa ei olisi korkeatasoista pianomusiikkia, vain joskus silloin tällöin tankkaavasti soiva Für Elise. Ei käsittämättömiä veistoksia kadunkulmissa, ei käsittämättömiä tauluja suuret talot täynnä. Ei teatteria, muuta kuin amerikkalaisten 50-luvulla kehittämien ja 2000-luvulla tuottajien formaatiksi paketoimien musikaalien muodossa. Ei taide-polemiikkia, vain isäntien kirveellä tai auton pakokaasulla tappamia kissoja, joista ei polemiikkia synny, koska nämä …

Miksi taidetta pitää tukea? Lue lisää »

“Traditio”?

Myllyteatteri julistaa tekevänsä nykyteatteria joka perustuu tietoisuuteen traditiosta. Tradition sanotaan tarkoittavan ”perinnettä”, ”perimätietoa”, ”perittyä käsitystä”. Mitä traditio nyt sitten vapaan teatteriryhmän tapauksessa tarkoittaa? Kun ajattelen aikaisempia ihmissukupolvia, teatterisukupolvia, taiteilijoita, ajattelijoita, opettajia, tekijöitä kautta aikojen, tunnen suorastaan hysteerisellä tavalla voimaa. Kuin tajuaisin ratsastavani aallon harjalla, allani valtavan aallon voima. Traditio on rikkautta: yhteyttä ihmisiin jotka elivät …

“Traditio”? Lue lisää »

Reflektioata ensi-illan ja kritiikin jälkeen 2.12.09

”Empty space is full of possibilities”, sanoo Naohm näytelmässämme Saari. Juuri nyt tunnen itse olevani tyhjä, empty. Täynnä mahdollisuuksia? Kyllä kai, ja aivan varmasti;) Mutta päällimmäisenä kokemuksena on tyhjyys. Tietysti. Mitä muuta voi ohjaaja olla, kun näytelmän ensi-ilta on takana. Saari-esityksestä tuli mielestäni delikaatti pieni-suuri esitys, jossa toteutuu moni asia johon teatterissa uskon ja joka …

Reflektioata ensi-illan ja kritiikin jälkeen 2.12.09 Lue lisää »

Rajoille

Ruumiillisille rajoille Tänään kirjoitan blogini, joka on ollut myöhässä siksi, että olen ollut niin keskittynyt Saari-näytelmän harjoitusten alkamiseen ja näyttelijöitten kohtaamiseen joka aamu, etten kerta kaikkiaan ole ehtinyt miettiä puhumista kenellekään muulle kuin omalle työryhmälleni. Mutta nyt on aika, sydän täysi. Asiani on: rajat. Reuna. Edge. Mennä rajoille, reunoille. Ihmisvoimien, jaksamisen, ajattelun. Ohjaaja ei saa …

Rajoille Lue lisää »

Uskontunnustus

Uskon teatteriin. Olen toiminut tämän uskon tai tiedon varassa jo useita vuosia: etsinyt työkaluja työskennellä näyttämön kanssa, hahmotellut ajatuksia ja tehnyt esityksiä. Olen treenannut ja hionnut, neuvotellut, matkustanut ympäri maailmaa ja tavannut muita teatteri-uskovaisia yli maitten rajojen. Olen toistanut tätä lausetta erilaisten ihmisporukoiden edessä, ministeriössä, seminaareissa; pankinjohtajalle pyytäessäni lainaa teatterin tekemisestä koituneisiin kuluihin; virkamiehille, tuottajille, …

Uskontunnustus Lue lisää »

Vieritä ylös