{"id":3259,"date":"2018-12-02T14:03:26","date_gmt":"2018-12-02T14:03:26","guid":{"rendered":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/juhlapuhe-15-vuotisjuhlassa\/"},"modified":"2026-05-04T12:07:13","modified_gmt":"2026-05-04T12:07:13","slug":"juhlapuhe-15-vuotisjuhlassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/en\/juhlapuhe-15-vuotisjuhlassa\/","title":{"rendered":"JUHLAPUHE 15-vuotisjuhlassa"},"content":{"rendered":"

PUHE Myllyteatterin 15-vuotisjuhlassa 1. ja 2.12.2018, Miira Sippola<\/h3>\n

Teatteriryhm\u00e4n taide on oma lajinsa.<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4n t\u00e4m\u00e4n tilaisuuden kertoakseni teille Myllyteatterin taiteesta, sen tekij\u00f6ist\u00e4 ja hahmoista sek\u00e4 omista tarkoitusperist\u00e4ni ohjaajana \u2013 mill\u00e4 voimalla t\u00e4m\u00e4 teatterimylly on py\u00f6rinyt.<\/p>\n

Vuosi oli 2003. Sis\u00e4ll\u00e4ni oli jo vuosien ajan jauhanut tietty mylly: palo luoda ja n\u00e4hd\u00e4 abstraktia teatteria, teatteria jota puhe ei hallitsisi. N\u00e4ytt\u00e4m\u00f6ll\u00e4 n\u00e4kyisi fyysist\u00e4, runon tavoin kerrostuvaa, liikkuvaa kuvaa, kuin el\u00e4v\u00e4\u00e4 abstraktia kuvataidetta.<\/p>\n

Olin juuri kirjoittanut ja ohjannut kirjoittamani n\u00e4ytelm\u00e4n Lapua, jossa lapsuuskaupunkini vertautui maailmanj\u00e4rjestykseen laajemminkin.<\/p>\n

My\u00f6hemmin samana vuonna teimme esityksen nimelt\u00e4 \u201dEufratyyne \u2013 absurdi kuvaelma ihmisest\u00e4.\u201d \u00a0Esityksen nimi Eufratyyne tuli Paula Koivusen iso\u00e4idist\u00e4, jota Paula esitti. Kaisa Niemi n\u00e4ytteli omia isovanhempiaan, min\u00e4 omiani: Anjaa ja Eskoa.<\/p>\n

(PUHELIN SOI, yms. mutta sit\u00e4p\u00e4 ei t\u00e4ss\u00e4 voi mill\u00e4\u00e4n ilveell\u00e4 referoida.)<\/em><\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 kaksi esityst\u00e4 toimivat pohjana Myllyteatterin perustamiselle. Muistoista nousevat, toistuvat lapsuustilanteet ja sananparsien riekaleet \u2013 niist\u00e4 muodostui Myllyteatterin esitysten yksi olennainen rakennuselementti. Perheenj\u00e4senet mielen sis\u00e4isin\u00e4 \u00a0tulivat teatteri-v\u00e4ripalettimme eri v\u00e4reiksi tai toisella tapaa sanoen: teatteriorkesterimme eri soundeiksi.<\/p>\n

Noina vuosina 2000-luvun alkupuoliskolla, puhuttiin paljon vaihtoehtoisista dramaturgioista aristotelisen tarinan kerronnan rinnalla. T\u00e4m\u00e4 kiinnosti my\u00f6s minua. Tuossa keskustelussa puhuttiin silloin kuitenkin ennen muuta kirjoitettuun<\/em> sanaan perustuvista <\/em>tavoista j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisi\u00e4 asioita. Mutta minua kiinnosti kysymys: miten n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 j\u00e4rjestyisi suoraan n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle kuvallisesti, rinnasteisen runollisesti. Toisaalta tiesin teatterihistoriasta, ett\u00e4 jo 1900-luvun alkupuolella my\u00f6s teatteri oli tehnyt modernit l\u00e4pimurtonsa. K\u00e4\u00e4nsin katseen n\u00e4ihin l\u00f6yd\u00f6ksiin, ottaakseni omaan ty\u00f6h\u00f6ni vauhtia niist\u00e4.<\/p>\n

Asuin tuolloin pienen tytt\u00e4reni kanssa Suomenlinnassa, kutsuin porukkaa kotiimme Poliisikoululle, katsomaan puolalaisen ohjaajan Tadeusz Kantorin ja h\u00e4nen ryhm\u00e4ns\u00e4 esitystallenteita 60-luvulta 90-luvulle. Saimme niist\u00e4 inspiraatiota ja esikuvaa sille mit\u00e4 itse halusimme tehd\u00e4.<\/p>\n

Mutta miten, millaisilla ohjauksellisilla asetuksilla, millaisella ryhm\u00e4n yhteisty\u00f6ll\u00e4 syntyisi liikkuvaa kuvaa,\u00a0 karikatyyristen hahmojen abstraktia teatteria\u00a0 \u2013 t\u00e4m\u00e4 kysymys vainosi minua. Se vainosi riitt\u00e4v\u00e4n pakottavasti, ett\u00e4 halusin perustaa oman teatteriryhm\u00e4n, joka toimillaan \u00a0vastaisi n\u00e4ihin kysymyksiin. Myllyteatteri tavoittelisi n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6kielt\u00e4, jossa myll\u00e4t\u00e4\u00e4n teatterin elementtej\u00e4 ja uutetaan niit\u00e4 uudelleen yhteen. Suomenlinnasta l\u00f6ytyi my\u00f6s hieno Myllysali, jonka saimme neuvoteltua esitystemme ensimm\u00e4iseksi esityspaikaksi.<\/p>\n

N\u00e4in Myllyteatteri asettui osaksi Suomen vapaata teatterikentt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

L\u00e4ht\u00f6kohtaisesti ja alusta pit\u00e4en Myllyteatteri on ollut taiteellinen teatteri. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa, ett\u00e4 toimintamme ytimess\u00e4 ja l\u00e4ht\u00f6kohtana on tehd\u00e4 sellaista teatteria, joka meid\u00e4n kauttamme tahtoo tulla esiin. Olen aina ajatellut, ett\u00e4 t\u00e4llaiset pakkomielteen\u00e4kin pidett\u00e4v\u00e4t\u00a0\u00a0 p\u00e4\u00e4h\u00e4npinttym\u00e4t ovat tarpeellisia taiteen l\u00e4ht\u00f6kohtia. Ja vaikkei aika sit\u00e4 tunnustaisi, aika tarvitsee sit\u00e4 yht\u00e4 kaikki. Koska me, joilla t\u00e4llainen pakko on, el\u00e4mme t\u00e4\u00e4ll\u00e4 nyt: ollen hereill\u00e4 ja tuntosarvet ojossa, aistien mit\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4mme ja sis\u00e4ll\u00e4mme tapahtuu. Ja siit\u00e4 k\u00e4sin tunnemme tarvetta tehd\u00e4 juuri nyt jotain t\u00e4llaista. \u00a0\u00a0<\/em><\/strong><\/p>\n

Jokainen meist\u00e4 ajattelee tarinoista ja taiteesta omilla aivoillaan. Mutta minulla ohjaajana ei ole ollut halua niink\u00e4\u00e4n kertoa tarinoita ihmisest\u00e4 narratiivisessa mieless\u00e4.<\/p>\n

Olen halunnut katsoa sis\u00e4\u00e4np\u00e4in ja olla katsojillemme \u201dymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4\u201d solutasolla, niin kuin vaikka musiikki \u2013 tutkia, onko se ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n teatterissa mahdollista. L\u00e4hestymistapa on tuttua, kun ajatellaan kuvataidetta \u2013 jokainen taidetta harrastamatonkin ihminen tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 on abstrakti taide, piti siit\u00e4 sitten tai ei. Mutta teatterin piiriss\u00e4 abstrakti taide on j\u00e4\u00e4nyt ainakin viel\u00e4 marginaaliin, Euroopan laajuisesti.<\/p>\n

Miina \u00c4kkijyrkk\u00e4 jossain haastattelussa puhui t\u00e4st\u00e4,\u00a0 ett\u00e4 taidemaalarille VIIVA on kaikki kaikessa. Taiteilijan k\u00e4sialan tunnistaa siit\u00e4, mik\u00e4 on kunkin viiva; siit\u00e4 kaikki alkaa, jokainen veto kankaalle.<\/p>\n

Teatterissa jokainen piirto n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle on yht\u00e4 kuin jokainen askel. Toki heti tulee muutakin: muoto, ele, hengitys, puhe, sen v\u00e4ri\u2026. se alati liikkuva muoto joka syntyy ihmisryhm\u00e4st\u00e4.<\/p>\n

Siin\u00e4 miss\u00e4 Miina \u00c4kkijyrk\u00e4ll\u00e4 on lyijykyn\u00e4 viivansa harjoittamisen v\u00e4lineen\u00e4, on teatteriohjaajalla universumin hankalin ja monimutkaisin elementti, ihminen.<\/p>\n

Sis\u00e4ll\u00f6llisesti emme ole keskittyneet siihen, ett\u00e4 ottaisimme esityksill\u00e4mme kantaa p\u00e4iv\u00e4npolttaviin poliittisiin teemoihin. \u00a0<\/strong><\/p>\n

Myllyteatterin esitysten polttopisteess\u00e4 on itsepintaisesti pysynyt ajaton kysymys siit\u00e4, kuka ja mik\u00e4 min\u00e4 olen; mik\u00e4 on ihminen. Jokainen Myllyteatterin esitys on omalla tavallaan ollut Eufratyynen perillinen, absurdi kuvaelma ihmisest\u00e4, ja intressimme on ollut antaa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llinen, kokemuksellinen muoto sille mit\u00e4 sisuksissa on.<\/p>\n

Teatteri-isois\u00e4ni Tadeusz Kantor, ohjaaja joka siis oli my\u00f6s kuvataiteilija, ja Marcel Duchampin ja Malevitchin aikalainen, sanoi joskus n\u00e4in: \u201dTotuus on ympyr\u00e4n ja neli\u00f6n kohtaamispisteess\u00e4.\u201d<\/p>\n

Olen halunnut ohjata koreografisesti, kompositiosta k\u00e4sin.<\/p>\n

Mieless\u00e4ni on ollut keh\u00e4m\u00e4inen muoto. Vuosia olen ajatellut, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle pit\u00e4\u00e4 luoda py\u00f6riv\u00e4 karuselli ja olen pit\u00e4nyt huolta, ett\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 py\u00f6rii.\u00a0 <\/strong><\/p>\n

Toisaalta vastapainona on ollut esityksi\u00e4 joissa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6toiminta on j\u00e4rjestetty geometrisemmin.<\/strong><\/p>\n

Taiteellinen toiminta on aina jollakin tavalla my\u00f6s henkist\u00e4 toimintaa, vaikkei tekij\u00e4 itse toimistaan niin ajattelisikaan. Taaksep\u00e4in katsoen n\u00e4en, ett\u00e4 ainakin oma taiteiluni on ollut sit\u00e4.<\/p>\n

\u00a0<\/em>Suurinta nautintoa minulle on n\u00e4in\u00e4 vuosina antanut ohjaajan taiteellinen ty\u00f6. Nautin yhdistelyn taiteesta, kuinka\u00a0 \u00a0\u00a0\u00e4\u00e4nelliset ja muodolliset asiat keskustelevat kesken\u00e4\u00e4n. Myllyteatterille on ollut ominaista suuret ty\u00f6ryhm\u00e4t, n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llinen kieli monine v\u00e4reineen ei olisi ollut mahdollista ilman sit\u00e4. Vuosien my\u00f6t\u00e4 on tiivistynyt tietty rakas ydinryhm\u00e4. Ja k\u00e4yt\u00e4n nyt t\u00e4m\u00e4n tilaisuuden ja esittelen teille Myllyteatteri-orkesterin. \u00a0<\/strong><\/p>\n

* Ensimm\u00e4isen\u00e4 ULLA RAITIO.<\/p>\n

Suomen hienoimpiin ik\u00e4polvensa n\u00e4yttelij\u00f6ihin kuuluva oman tien kulkija, n\u00e4yttelij\u00e4 joka jokaisessa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6llisess\u00e4 esiintulossaan kysyy \u2013 juuri kuten n\u00e4yttelij\u00e4n pit\u00e4\u00e4 kysy\u00e4: miksi t\u00e4m\u00e4 tyyppi, miksi t\u00e4m\u00e4 esiintulo. Ulla rakentaa joka roolinsa pohtien n\u00e4m\u00e4 kysymykset syv\u00e4llisess\u00e4 mieless\u00e4.<\/p>\n

Mutta Myllyteatterin esityksiss\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohta ei ole perustunut roolin rakentamiseen psykologisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta vaan koreografisesti.<\/p>\n

F<\/strong>yysisella vaistollaan ja tilannetajullaan Ulla on kerta toisensa j\u00e4lkeen ennakkoluulottomasti sukeltanut mit\u00e4 abstraktimpiin esityksiin, luoden askelet, reitit ja muodot n\u00e4yttelemilleen hahmoille \u2013 samalla pysyen uskollisena omalle n\u00e4yttelij\u00e4n eetokselleen, astumatta n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle kertaakaan, ellei tied\u00e4 mik\u00e4 henkil\u00f6n tausta on ja mihin t\u00e4m\u00e4 on menossa.\u00a0 \u00a0<\/em><\/p>\n

* Sitten ne kaksi taiteilijaa, joiden kanssa minulla oli ilo jakaa unelma oman teatteriryhm\u00e4n perustamisesta: tanssija-n\u00e4yttelij\u00e4 Kaisa Niemi, ja lavastustaiteilija Paula Koivunen. He p\u00e4\u00e4siv\u00e4t Tyhj\u00e4n mahan kutsu-n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 ja siit\u00e4 yhdeks\u00e4n vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 Tapaus Gaala-esityksess\u00e4 \u00a0n\u00e4yttelem\u00e4\u00e4n sisarusparia, joista toinen olen min\u00e4.<\/p>\n

* S<\/strong>opraano Niina Tamminiemi<\/strong> on ollut Myllyn monissa esityksiss\u00e4 n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4, enemm\u00e4n kuin laulajana. Rakastan Niinan tapaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 musiikillisuuttaan kaikessa esiintymisess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n

\u00a0<\/strong><\/p>\n

* N\u00e4yttelij\u00e4 Jaakko Kiljunen <\/strong>on saanut n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n koulutuksen Pietarin perinteisest\u00e4 teatteriakatemiasta. Mutta Jaakon kiinnostus on vahvasti my\u00f6s fyysisess\u00e4 ja kokeellisessa teatterissa ja olen aina n\u00e4hnyt ett\u00e4 h\u00e4n on sellaisessa erityisen lahjakas n\u00e4yttelij\u00e4. Taiteilija Kiljunen on t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 my\u00f6s Myllyteatterin puheenjohtaja.<\/p>\n

* Tapasin japanilaisen j\u00e4senemme Yuko Takedan<\/strong> onnellisten sattumusten kautta. Kohtasimme Yhdysvalloissa SITI Companyn kursseilla. N\u00e4ht\u00e4v\u00e4 harjoitus on per\u00e4isin tuon ryhm\u00e4n harjoittamasta, ja japanilaisen ohjaajan Tadashi Suzukin kehitt\u00e4m\u00e4st\u00e4, n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n metodista. Suzuki-metodia harjoitellessa tajusin ihmisruumiin traagisuuden syvemmin kuin ikin\u00e4 sit\u00e4 ennen. Ett\u00e4 kannamme ruumiissamme yht\u00e4 aikaa el\u00e4m\u00e4\u00e4 ja kuolemaa, ja ett\u00e4 meiss\u00e4 jokaisessa on mielet\u00f6n kirkas voima, joka kantaa meit\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ja senkin j\u00e4lkeen kun kaikki muodot katoavat.<\/p>\n

Omakohtainen fyysinen kokemus t\u00e4st\u00e4 harjoittelusta johti minut tragedian maastoon, kirjoittamaan tragedian\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 ja perustamaan Helsinkiin Tragediakilpailut vuonna 2008. Samana vuonna matkustin Japaniin saamaan lis\u00e4oppia ohjaaja Suzukilta. Ja yll\u00e4tt\u00e4en my\u00f6s Yuko oli l\u00f6yt\u00e4nyt tiens\u00e4 samalle kurssille. Kutsuin Yukon Suomeen, tekem\u00e4\u00e4n esityst\u00e4 Saari, Espan lavan lasikoppiin.<\/p>\n

Kun seuraavana vuonna ohjasin p\u00e4\u00e4si\u00e4isn\u00e4ytelm\u00e4 Via Crucista, Yuko oli ehdoton valintani Jeesuksen rooliin. H\u00e4nen uroty\u00f6t\u00e4\u00e4n ei voi unohtaa: Suomea puhumaton japanilainen nainen puhui suomen kielell\u00e4 Jeesuksen sanat niin ettei niist\u00e4 j\u00e4\u00e4nyt mit\u00e4\u00e4n ep\u00e4selvyytt\u00e4.<\/p>\n

* Kaisa-Liisa Logr\u00e9n<\/strong> on ammatiltaan ohjaaja,\u00a0 mutta Myllyteatterin esityksiss\u00e4 h\u00e4n on loistanut n\u00e4yttelij\u00e4n\u00e4. H\u00e4n on n\u00e4ytellyt \u00e4iti\u00e4ni kahdessakin Myllyn tuotannossa.<\/p>\n

\u00a0<\/strong>* N\u00e4yttelij\u00e4-ohjaaja Idalotta Backman<\/strong> puolestaan on n\u00e4ytellyt esityksiss\u00e4mme iso\u00e4iti\u00e4ni Anjaa. Idalotta on suomalaisen fyysisen teatterin grand old mama, ja sanattoman teatterin edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 40 vuoden kokemuksella, ja tuli mukaan joukkoomme, kun teimme Jumalaista n\u00e4ytelm\u00e4\u00e4 Helsingiss\u00e4 ja my\u00f6hemmin Portugalissa.<\/p>\n

* Esitykseen El\u00e4imen etsint\u00e4<\/em> ja sittemmin my\u00f6s Tapaus Gaala<\/em> joukkoomme tuli mukaan Jarkko Nyman<\/strong>, tuo tv:st\u00e4kin tuttu pienieleisen n\u00e4yttelij\u00e4nty\u00f6n mestari. Lukio-aikoinani Oulussa Jarkko tunnettiin suositun Generators-yhtyeen basistina. Nyky\u00e4\u00e4n h\u00e4n n\u00e4yttelemisen lis\u00e4ksi on Patela-b\u00e4ndin laulaja-kitaristi.<\/p>\n

* Sirkusakrobaatti Saku M\u00e4kel\u00e4n <\/strong>herkk\u00e4vaistoisuus, ja esityst\u00e4 kokonaisuutena kannatteleva persoona ovat tehneet Sakusta t\u00e4rke\u00e4n soundin Myllyteatterin v\u00e4ripalettiin. Samoin sirkustaiteilija Henna Kaikulasta, jonka kanssa ajatukset ja haaveet esitystaiteesta ovat jo vuosia kietoutuneet yhteen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6min sitein.<\/p>\n

Viimeisin esityksemme on Kolga, joka on kiert\u00e4nyt ymp\u00e4ri Eurooppaa ja jolle my\u00f6nnettiin viime vuonna Milanossa Teresa Pomodoro-palkinto. Kolga-esityksemme l\u00e4ht\u00f6kohtana oli runo, jonka ensimm\u00e4inen s\u00e4e kuuluu n\u00e4in: \u201dEnkeli h\u00e4nt\u00e4 ei kosketa tuuli.\u201d T\u00e4m\u00e4 ajaton kuva, kontrapunkti, synnytettiin \u00a0esitykseen seuraavien kahden laulajan nyanssein:<\/p>\n

* Mia Simanainen<\/strong>, jazzlaulaja ja s\u00e4velt\u00e4j\u00e4, sek\u00e4 maailmanmusiikin genrest\u00e4 tunnettu Sanna Kurki-Suonio.<\/strong><\/p>\n

Myllyteatterin luotto-\u00e4\u00e4nisuunnittelijaksi ja ryhm\u00e4n yhdeksi kantavaksi voimaksi on vakiintunut Joonas Outakoski. <\/strong>Minulla on ollut my\u00f6s suuri ilo saada valosuunnittelijaksi \u00a0Luca Sirvi\u00f6, <\/strong>jolta olen oppinut sanan r\u00e4ss\u00e4t\u00e4 \u2013 ja aika monta uutta kirosanaa.<\/p>\n

Lis\u00e4ksi tarvitaan ohjaajan himo yhdistell\u00e4 kaikkea t\u00e4t\u00e4 taituruutta, sek\u00e4 halu sitoutua t\u00e4h\u00e4n kokonaisuuteen. Sill\u00e4 siit\u00e4 on teatteriryhm\u00e4n taiteessa kysymys. Nimitt\u00e4in:<\/p>\n

\u201dM\u00e4 voin, joo sit\u00e4 vois! Ois mahtavaa! Sit sit\u00e4 vois, ois joukko, joo iso joukko. Voisi matkustaa sill\u00e4 joukolla hei t\u00e4st\u00e4 tulee mahtavaa, joo, t\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4. Suunnittelukysymys, pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n. V\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 ja t\u00e4t\u00e4 ja sit se on siin\u00e4! Kaikkea voi ja sit vois kyl siit\u00e4 tulisi tietysti – jos vaan uskoo niin tulee! M\u00e4 teen, me tehd\u00e4\u00e4n, just sellasta, pit\u00e4\u00e4 vaan koota se joukko ja v\u00e4h\u00e4n finanssipuolta ja sit vois l\u00e4hte\u00e4 ja pit\u00e4\u00e4 osallistua ja kokoontua ja palaveerata ja pit\u00e4\u00e4 seminaari. Ker\u00e4t\u00e4 yhteen vaan ja sit vaan tehd\u00e4 tehd\u00e4 tehd\u00e4. Sit oon ajatellut ett\u00e4 vois ja sit yhdess\u00e4 mietti\u00e4. M\u00e4 perustan ja matkustetaan, rakennetaan, ne pit\u00e4\u00e4 vaan suostuttaa mukaan. Perustetaan instituutio, v\u00e4h\u00e4n muutetaan seini\u00e4 ja kaadetaan hallitus, v\u00e4h\u00e4n pannaan uusiksi. M\u00e4 voin tehd\u00e4 sen. Sit sen j\u00e4lkeen m\u00e4 voin ehdottaa ja suunnitella ja toteuttaa. Sit voidaan joukolla rakentaa ja kyll\u00e4 v\u00e4h\u00e4n talkoomielt\u00e4kin voisi olla, kyll\u00e4 sit\u00e4 ihminen voi vaikka mit\u00e4, sen kun rakentaa vaan, koko kyl\u00e4n ja maailman.<\/em><\/p>\n

Nyt, kutsuhuuto. Nyt huudetaan niin kovaa kuin on ihmisen kaipaus toisen luo. Toisen ihmisen, niin. Kutsukaamme nyt:<\/em><\/p>\n

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA<\/p>\n

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA<\/p>\n

(Huuda, hyv\u00e4 puheen lukija! Siin\u00e4 vaan, syd\u00e4mess\u00e4si, kodissasi \u2013 tai vaikene, i\u00e4ksi.)<\/p>\n

Kohottakaamme malja kohti n\u00e4kym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 meiss\u00e4 ja taiteen pyrkimyksi\u00e4 sen ilment\u00e4miselle.<\/p>\n

L\u00e4mpim\u00e4sti teid\u00e4n,<\/p>\n

Miira Sippola
\nMyllyteatterin taiteellinen johtaja 2003-18<\/p>\n

\"\"<\/a>\"\"<\/a>\"\"<\/a>\"\"<\/a>\"\"<\/a>\"\"<\/a>\"\"<\/a>\"\"<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

PUHE Myllyteatterin 15-vuotisjuhlassa 1. ja 2.12.2018, Miira Sippola Teatteriryhm\u00e4n taide on oma lajinsa. K\u00e4yt\u00e4n t\u00e4m\u00e4n tilaisuuden kertoakseni teille Myllyteatterin taiteesta, sen tekij\u00f6ist\u00e4 ja hahmoista sek\u00e4 omista tarkoitusperist\u00e4ni ohjaajana \u2013 mill\u00e4 voimalla t\u00e4m\u00e4 teatterimylly on py\u00f6rinyt. Vuosi oli 2003. Sis\u00e4ll\u00e4ni oli jo vuosien ajan jauhanut tietty mylly: palo luoda ja n\u00e4hd\u00e4 abstraktia teatteria, teatteria jota puhe […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":2749,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"site-sidebar-layout":"default","site-content-layout":"default","ast-site-content-layout":"default","site-content-style":"default","site-sidebar-style":"default","ast-global-header-display":"","ast-banner-title-visibility":"","ast-main-header-display":"","ast-hfb-above-header-display":"","ast-hfb-below-header-display":"","ast-hfb-mobile-header-display":"","site-post-title":"","ast-breadcrumbs-content":"","ast-featured-img":"","footer-sml-layout":"","ast-disable-related-posts":"","theme-transparent-header-meta":"default","adv-header-id-meta":"","stick-header-meta":"default","header-above-stick-meta":"","header-main-stick-meta":"","header-below-stick-meta":"","astra-migrate-meta-layouts":"set","ast-page-background-enabled":"default","ast-page-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-4)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"ast-content-background-meta":{"desktop":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"tablet":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""},"mobile":{"background-color":"var(--ast-global-color-5)","background-image":"","background-repeat":"repeat","background-position":"center center","background-size":"auto","background-attachment":"scroll","background-type":"","background-media":"","overlay-type":"","overlay-color":"","overlay-opacity":"","overlay-gradient":""}},"footnotes":""},"categories":[39],"tags":[],"class_list":["post-3259","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blog"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3259","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3259"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3259\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6104,"href":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3259\/revisions\/6104"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2749"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3259"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3259"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/www.myllyteatteri.fi\/en\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3259"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}