HUOLTO 4:18 on Myllyteatterin ja Helsinki 98:n yhteistyönä toteuttama anarkistinen tragikomedia, jossa huumori repeää ilmoille ja paljastaa jotakin, mitä emme haluaisi nähdä. Esitys avaa raadollisen kuvan yksittäisen laitostyöntekijän mielenmaisemasta ajassa, jossa prekaarin luokan voimavarat kulutetaan lopullisesti tyhjiin. Eletään aikakautta, jossa sivistys ja yhteisvastuu ovat vain jäänteitä menneisyydestä.

Vanhaan Vuosaaren lukioon rakennettu paikkasidonnainen esitys kutsuu katsojan keskelle rapautuvaa koulurakennusta. Se hengittää pölyä ja menneisyyttä.

Näyttämöllä nähdään yksi henkilö: vanha klovni ja nykyinen laitoshuoltaja Myrsky Hartikainen. Koulu on suljettu ja omakin tulevaisuus uhattuna. Jäljellä jää vain varasto täynnä muistoja – ja unettomuus, joka syö järjen reunoja.

Esitys ammentaa inspiraatiota Kae Tempestin albumista Let Them Eat Chaos, Todd Phillipsin elokuvasta Joker sekä Sarah Kanen näytelmästä 4.48 Psykoosi. Monitaiteinen työryhmä koostuu esineteatterin, esitystaiteen, klovnerian ja absurdin teatterin tekijöistä ja synnyttää näyttämökieltä, joka on yhtä aikaa groteskia, koskettavan arvaamatonta ja viiltävän tarkkaa. 

Teoksen ytimessä on dark clown -estetiikka: mikään ei ole pyhää ja kaikki on mahdollista. Tämä klovni ei lohduta – klovni paljastaa.

Ohjaaja Jaakko Kiljunen on Myllyteatterin taiteellinen johtaja vuodesta 2022. Hänen ohjauksiaan on nähty muun muassa Tampereen Teatterissa (Aina joku eksyy, 2025, teksti Reko Lundán) sekä Teatteri Avoimissa Ovissa (Jackie – Tyttö ja kuolema IV, 2024, teksti Elfriede Jelinek, ohjaus yhdessä Maiju Tainion kanssa). Hänen monologinsa Fantaisie – sexe, violence et plaisir valittiin Valtakunnalliseen monologikilpailuun Ouluun vuonna 2025. HUOLTO 4:18 on Kiljusen kolmas ohjaustyö Myllyteatterille.

Kiljusella on laaja kokemus ulkomailla opiskelusta ja työskentelystä, ja hän on tehnyt teatteria suomen lisäksi englanniksi, venäjäksi ja ranskaksi.

Esiintyjä Iika Hartikainen on vapaan kentän monipuolinen taiteilija, jonka työssä yhdistyvät fyysinen teatteri, improvisaatio ja musiikki. Hänen taustansa on Keith Johnstonen improvisaatiotekniikassa. Viime vuosina hänen taiteellinen fokuksensa on ollut fyysisessä- ja naamioteatterissa, erityisesti klovneriassa ja mimiikassa, joissa oman keskeneräisyyden tutkiminen toimii keskeisenä luovana voimana. Hartikainen on myös aktiivinen useissa teatterikollektiiveissa ja työryhmissä, sekä folk-rock-yhtyeessä Mutka-orkesteri.

LISÄTIEDOT JA HAASTATTELUPYYNNÖT
Juliane Mikkonen
info@myllyteatteri.fi

TYÖRYHMÄ
Ohjaus/käsikijoitus: Jaakko Kiljunen
Dramaturgi: Maiju Tainio
Näyttämöllä: Iika Hartikainen
Musiikin sävellys ja äänisuunnittelu: Lehmus Murtomaa
Lavastus ja valosuunnittelu: Pavel Semchenko
Pukusuunnittelu: Aniisia Kronidova
Dramaturginen keskustelu: Riina Subra
Tuottaja: Juliane Mikkonen
Yhteistuotanto: Myllyteatteri & Teatteri Helsinki98
Juliste ja teaser : Minja Yletyinen

ESITYSTIEDOT
Kesto: 1 t. 
Ikäsuositus: K13
Kieli: suomi

ENSI-ILTA JA ESITYKSET
Ensi-ilta: to 28.5.2026 klo 18.00, Vuosaaren Tilajakamo, HELSINKI

Muut esitykset:
la 30.5. klo 19.00
su 31.5. klo 19.00
ke 3.6. klo 19.00
to 4.6. klo 18.00 (!)
su 7.6. klo 15.00 (!) // Esityksen jälkeen järjestetään yleisökeskustelu 
ti 9.6. klo 19.00
ke 10.6. klo 19.00 // // Esityksen jälkeen järjestetään yleisökeskustelu 
to 11.6. klo 18.00 (!)
ke 17.6. klo 19.00

Greige ja pikkulintu on taiteellisesti korkeatasoinen, visuaalisesti ja musiikillisesti
ainutlaatuinen lastennäytelmä 3–7-vuotiaille. Se yhdistää koukuttavan kertomuksen
animaatioelokuvista ammentavaan kerrontaan ja vahvaan visuaaliseen ja musiikilliseen
elämykseen. Lavastus pohjautuu lähes kokonaan videosuunnitteluun ja musiikki on
keskeinen osa teosta.

Ensi-ilta on suunnitteilla keväälle 2027.

Näytelmä kertoo harmaalla saarella elävästä mörkölapsesta, joka lähtee sateenkaaren
väreissä laulavan, optimismia pursuavan linnun matkassa meriseikkailulle huomatakseen
vain, että lintu ei ollutkaan niin luotettava kuin vaikutti. Kaverusten täytyy päästä yli
erimielisyyksistään pelastuakseen autiolta luodolta, jonne ovat haaksirikkoutuneet.

Temaattisesti teos kertoo yksinäisyydestä ja kaipuusta tulla kuulluksi. Se käsittelee
unelmia ja mielikuvitusta, mutta myös pettymyksiä ja totuuden merkitystä. Näytelmä
seuraa Greigen kasvutarinaa ja oman äänen löytymistä.
**********************

Musikalisk barnpjäs i två språkversioner (svenska och finska)

Greige och den lilla fågeln är en konstnärligt ambitiös tvåspråkig scenproduktion riktad till
barn i åldern 3–7 år och deras familjer. Den kombinerar en stark berättelse med
animationsinspirerat berättande och en visuellt och musikaliskt rik helhet. Scenografin
baseras nästan helt på videodesign och musiken är en central del av berättelsen.

Premiären planeras för våren 2027.

Föreställningen berättar historien om Greige, ett litet grått trollbarn som bor på en grå ö
med sin hårt arbetande ensamstående mamma. Tillsammans med en fågel som sjunger i
regnbågens färger och sprudlar av smittande optimism ger sig Greige ut på ett
havsäventyr – bara för att upptäcka att fågeln inte är så pålitlig som den först verkade.
Fågelns sång visar sig bestå av tomma ord, och vännerna måste nu hitta vägen hem från
den öde ö där de har strandat.

Tematiskt handlar verket om ensamhet och längtan efter att bli hörd. Det handlar om
drömmar och fantasi, men också om besvikelse och vikten av sanning. Pjäsen följer
Greiges utveckling och upptäckten av sin egen röst och identitet, samt utvecklingen av
relationen mellan barn och förälder.

TYÖRYHMÄ/TEAM:
Käsikirjoitus/Written by: Eeva Putro (Tove, Pentti Linkola – kaltaisemme?) ja Maria Björklund (Planeetta Z)
Ohjaaja/Director: Bálint Barcsai
Visuaalinen suunnittelu, hahmot, puvut ja lavastus/Visual design: Maria Björklund
Videosuunnittelu/Video design: Joona Pettersson
Musiikki/Music:: Johanna Juhola
Äänisuunnittelu/Sound design: Petrus Rapo
Dramaturgi: Fabian Silén

INFORMATION IN ENGLISH!

Varaa lippusi esitykseen tästä.

Katveisto on interaktiivinen kontulaan sijoittuva audiokävely, jossa kontulalainen vie sinut kävelylle. Kulkiessasi kuulokkeet päässä oppaan kanssa, kuulet vuoden aikana kerättyjä paikallisten ihmisten tarinoita, tunteita ja muistoja, jotka sijoittuvat yhdessä kuljettavalle kulkureitille.

Teos on intiimi ja upottava kävely, jonka kokemus rakentuu hajamielisistä arkipäivän havainnoista sekä tarinoiden ja urbaanin ympäristön vuoropuhelusta. Miten tunteet kiinnittyvät paikkoihin? Miten paikka muovaa meitä? Miten tunnereitit eroavat toisistaan ja miksi?

ESITYKSET
Esitysaika: la 7.9. klo 15 & 18
ti 10.9. klo 18
ke 11.9. klo 18
to 12.9. klo 18
pe 13.9. klo 18
la 14.9. klo 15 & 18

Esityspaikka: Lähtö Kontulan kirjastolta
Osoite: Ostostie 4, 00940 Helsinki
Kesto: 30 / 120 minuuttia
Hinta: Ilmainen
Kieli: pääkieli suomi
Esteettömyys: Katveisto koetaan ulkona, joten pukeuduthan sään mukaan. Kävely on mahdollista toteuttaa joko lyhyenä/esteettömänä tai pitkänä versiona.
Hanketta ja esitystä ovat tukeneet: Helsingin kaupunki ja Myllyteatteri ry

TYÖRYHMÄ
Esityskonseptin suunnittelu ja toteutus: Minna Lund
Äänisuunnittelu: Iida Hägglund, Tuomas Norvio, Axel Ridberg
Dramaturginen apu: Veikko Timonen
Graafinen suunnittelu: Oona Raadelma
Haastattelut: Minna Lund, Veikko Timonen
Tuottaja: Rosaliina Elgland
Tuotanto: Todellisuuden tutkimuskeskus
Hanketta ja esitystä ovat tukeneet: Helsingin kaupunki ja Myllyteatteri ry

HELSINGIN MALLI
Helsingin kaupungin rahoittama Helsingin malli on osallistavan ja alueellisen kulttuurityön hanke, jossa taideorganisaatiot toimivat eri kaupunginosissa yhteistyössä alueen asukkaiden ja yhteisöjen kanssa. Helsingin mallin tavoitteena on tasapainottaa ja monipuolistaa kaupunginosien taide- ja kulttuuritarjontaa, vahvistaa niiden yhteisöllisyyttä sekä lisätä alueen asukkaiden kulttuurista osallisuutta

”Ymmärrätkö, että sun pitäis hahmottaa ettei sun ikäisellä voi olla viistoistavuotiaan tunne-elämä? Ei elämä oo mikään kasiluokan disco. Ei tää oo mikään SKAM Ilosaarirock. Jos sä käyttäsit sun ajan järkevään, suunnitelmalliseen ja tuottavaan aikuisuuteen niin uskon että kaikki ois tyytyväisempiä.”

Viisi tapaa olla vapaa kuvaa nelikymppisten naisten elämää, jossa perheen, taiteen tekemisen, työn ja omien haaveiden yhteensovittaminen tuottaa tuskaa. Pääseekö perhe retkelle helvetillisen kaakaoepisodin jälkeen? Kuka soittaa nuohoojalle, kun yhteisomistuksessa olevan perintötalon uuni savuttaa? Kehtaako tunnustaa, että sunnuntain paras hetki on se, kun saa olla ihan yksin, omassa rauhassa?

Hektisessä elämänvaiheessa naiset alkavat jakaa toisilleen listoja viidestä asiasta, jotka heitä kaiken keskellä puhuttelevat. Syntyy riemullisen tunnistettavia tilanteita, joissa on paikkansa myös nautinnolla ja hekumoinnilla. Dialogista kasvaa liikettä ja näyttämökuvia, esitys, joka on Myllyteatterin persoonallisella kieliopilla toteutettu intohimojen ja pakkomielteiden amppeli.

Konsepti: Kaisa-Liisa Logrén ja Niina Miettinen
Näyttämöllä: Tatu Mönttinen, Kaisa Niemi, Jarkko Nyman ja Hanna Raiskinmäki
Käsikirjoitus: Niina Miettinen
Ohjaus: Kaisa-Liisa Logrén
Lavastus- ja pukusuunnittelu: Veera-Maiju Murtola
Valosuunnittelu: Luca Sirviö
Äänisuunnittelu: Joonas Outakoski
Kuvat ja graafinen suunnittelu: Cvijeta Miljak
Yhteistuotanto Kanneltalon kanssa.

Wolandin iloinen seurue on uuden ajan kabaree, jossa Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan –romaanista tutut hahmot pääsevät vauhtiin tämän ajan Suomessa!

Mitä virkaa olisi hyvällä, jos paha olisi maailmasta poistettu? Entä kummat saavat enemmän tuhoa aikaan maailmassa, hyvät vai pahat ihmiset? Mikä on pahan palkka?

Wolandin iloinen seurue on makaaberi kabaree siitä, mitä tapahtuu kun Saatana saapuu teatteriin. Myllyteatterin taitavat esiintyjät luovat viihdyttävän kokonaisuuden, jossa sirkus, musiikki, tanssi ja teatteri sulautuvat yhteen. Fyysinen, visuaalinen ja musiikintäytteinen kokonaisuus jakaa armoa syntisille mutta ei pelkureille.

Ohjaus ja dramaturgia on Myllyteatterin taiteellisen johtajan Aino Kiven käsialaa, kapellimestarina toimii Petri Tiainen ja muusikko-äänisuunnittelijana Joonas Outakoski.

Lavalla ovat Myllyteatterin valovoimaiset esiintyjät Ines Kakkonen, Riia Kivimäki, Mirva Kuivalainen, Saku Mäkelä, Kaisa Niemi ja Yuko Takeda.

Lisäksi työryhmään kuuluu lavastaja Aino Koski ja pukusuunnittelija Aino Simola sekä tuottaja Leo Van Aerschot.

Kuvat: Iiro Immonen

Alkuperäisteos: Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

Kesto noin 1 h, ei väliaikaa.

• 
  Esityksen PRESS kuvat
  

Teatteriryhmän taide on oma lajinsa.

Käytän tämän tilaisuuden kertoakseni teille Myllyteatterin taiteesta, sen tekijöistä ja hahmoista sekä omista tarkoitusperistäni ohjaajana – millä voimalla tämä teatterimylly on pyörinyt.

Vuosi oli 2003. Sisälläni oli jo vuosien ajan jauhanut tietty mylly: palo luoda ja nähdä abstraktia teatteria, teatteria jota puhe ei hallitsisi. Näyttämöllä näkyisi fyysistä, runon tavoin kerrostuvaa, liikkuvaa kuvaa, kuin elävää abstraktia kuvataidetta.

Olin juuri kirjoittanut ja ohjannut kirjoittamani näytelmän Lapua, jossa lapsuuskaupunkini vertautui maailmanjärjestykseen laajemminkin.

Myöhemmin samana vuonna teimme esityksen nimeltä ”Eufratyyne – absurdi kuvaelma ihmisestä.”  Esityksen nimi Eufratyyne tuli Paula Koivusen isoäidistä, jota Paula esitti. Kaisa Niemi näytteli omia isovanhempiaan, minä omiani: Anjaa ja Eskoa.

(PUHELIN SOI, yms. mutta sitäpä ei tässä voi millään ilveellä referoida.)

Nämä kaksi esitystä toimivat pohjana Myllyteatterin perustamiselle. Muistoista nousevat, toistuvat lapsuustilanteet ja sananparsien riekaleet – niistä muodostui Myllyteatterin esitysten yksi olennainen rakennuselementti. Perheenjäsenet mielen sisäisinä  tulivat teatteri-väripalettimme eri väreiksi tai toisella tapaa sanoen: teatteriorkesterimme eri soundeiksi.

Noina vuosina 2000-luvun alkupuoliskolla, puhuttiin paljon vaihtoehtoisista dramaturgioista aristotelisen tarinan kerronnan rinnalla. Tämä kiinnosti myös minua. Tuossa keskustelussa puhuttiin silloin kuitenkin ennen muuta kirjoitettuun sanaan perustuvista tavoista järjestää näyttämöllisiä asioita. Mutta minua kiinnosti kysymys: miten näyttämö järjestyisi suoraan näyttämölle kuvallisesti, rinnasteisen runollisesti. Toisaalta tiesin teatterihistoriasta, että jo 1900-luvun alkupuolella myös teatteri oli tehnyt modernit läpimurtonsa. Käänsin katseen näihin löydöksiin, ottaakseni omaan työhöni vauhtia niistä.

Asuin tuolloin pienen tyttäreni kanssa Suomenlinnassa, kutsuin porukkaa kotiimme Poliisikoululle, katsomaan puolalaisen ohjaajan Tadeusz Kantorin ja hänen ryhmänsä esitystallenteita 60-luvulta 90-luvulle. Saimme niistä inspiraatiota ja esikuvaa sille mitä itse halusimme tehdä.

Mutta miten, millaisilla ohjauksellisilla asetuksilla, millaisella ryhmän yhteistyöllä syntyisi liikkuvaa kuvaa,  karikatyyristen hahmojen abstraktia teatteria  – tämä kysymys vainosi minua. Se vainosi riittävän pakottavasti, että halusin perustaa oman teatteriryhmän, joka toimillaan  vastaisi näihin kysymyksiin. Myllyteatteri tavoittelisi näyttämökieltä, jossa myllätään teatterin elementtejä ja uutetaan niitä uudelleen yhteen. Suomenlinnasta löytyi myös hieno Myllysali, jonka saimme neuvoteltua esitystemme ensimmäiseksi esityspaikaksi.

Näin Myllyteatteri asettui osaksi Suomen vapaata teatterikenttää.

Lähtökohtaisesti ja alusta pitäen Myllyteatteri on ollut taiteellinen teatteri. Tämä tarkoittaa, että toimintamme ytimessä ja lähtökohtana on tehdä sellaista teatteria, joka meidän kauttamme tahtoo tulla esiin. Olen aina ajatellut, että tällaiset pakkomielteenäkin pidettävät   päähänpinttymät ovat tarpeellisia taiteen lähtökohtia. Ja vaikkei aika sitä tunnustaisi, aika tarvitsee sitä yhtä kaikki. Koska me, joilla tällainen pakko on, elämme täällä nyt: ollen hereillä ja tuntosarvet ojossa, aistien mitä ympärillämme ja sisällämme tapahtuu. Ja siitä käsin tunnemme tarvetta tehdä juuri nyt jotain tällaista.   

Jokainen meistä ajattelee tarinoista ja taiteesta omilla aivoillaan. Mutta minulla ohjaajana ei ole ollut halua niinkään kertoa tarinoita ihmisestä narratiivisessa mielessä.

Olen halunnut katsoa sisäänpäin ja olla katsojillemme ”ymmärrettäviä” solutasolla, niin kuin vaikka musiikki – tutkia, onko se ylipäätään teatterissa mahdollista. Lähestymistapa on tuttua, kun ajatellaan kuvataidetta – jokainen taidetta harrastamatonkin ihminen tietää mitä on abstrakti taide, piti siitä sitten tai ei. Mutta teatterin piirissä abstrakti taide on jäänyt ainakin vielä marginaaliin, Euroopan laajuisesti.

Miina Äkkijyrkkä jossain haastattelussa puhui tästä,  että taidemaalarille VIIVA on kaikki kaikessa. Taiteilijan käsialan tunnistaa siitä, mikä on kunkin viiva; siitä kaikki alkaa, jokainen veto kankaalle.

Teatterissa jokainen piirto näyttämölle on yhtä kuin jokainen askel. Toki heti tulee muutakin: muoto, ele, hengitys, puhe, sen väri…. se alati liikkuva muoto joka syntyy ihmisryhmästä.

Siinä missä Miina Äkkijyrkällä on lyijykynä viivansa harjoittamisen välineenä, on teatteriohjaajalla universumin hankalin ja monimutkaisin elementti, ihminen.

Sisällöllisesti emme ole keskittyneet siihen, että ottaisimme esityksillämme kantaa päivänpolttaviin poliittisiin teemoihin.  

Myllyteatterin esitysten polttopisteessä on itsepintaisesti pysynyt ajaton kysymys siitä, kuka ja mikä minä olen; mikä on ihminen. Jokainen Myllyteatterin esitys on omalla tavallaan ollut Eufratyynen perillinen, absurdi kuvaelma ihmisestä, ja intressimme on ollut antaa näyttämöllinen, kokemuksellinen muoto sille mitä sisuksissa on.

Teatteri-isoisäni Tadeusz Kantor, ohjaaja joka siis oli myös kuvataiteilija, ja Marcel Duchampin ja Malevitchin aikalainen, sanoi joskus näin: ”Totuus on ympyrän ja neliön kohtaamispisteessä.”

Olen halunnut ohjata koreografisesti, kompositiosta käsin.

Mielessäni on ollut kehämäinen muoto. Vuosia olen ajatellut, että näyttämölle pitää luoda pyörivä karuselli ja olen pitänyt huolta, että näyttämö pyörii. 

Toisaalta vastapainona on ollut esityksiä joissa näyttämötoiminta on järjestetty geometrisemmin.

Taiteellinen toiminta on aina jollakin tavalla myös henkistä toimintaa, vaikkei tekijä itse toimistaan niin ajattelisikaan. Taaksepäin katsoen näen, että ainakin oma taiteiluni on ollut sitä.

 Suurinta nautintoa minulle on näinä vuosina antanut ohjaajan taiteellinen työ. Nautin yhdistelyn taiteesta, kuinka    äänelliset ja muodolliset asiat keskustelevat keskenään. Myllyteatterille on ollut ominaista suuret työryhmät, näyttämöllinen kieli monine väreineen ei olisi ollut mahdollista ilman sitä. Vuosien myötä on tiivistynyt tietty rakas ydinryhmä. Ja käytän nyt tämän tilaisuuden ja esittelen teille Myllyteatteri-orkesterin.  

* Ensimmäisenä ULLA RAITIO.

Suomen hienoimpiin ikäpolvensa näyttelijöihin kuuluva oman tien kulkija, näyttelijä joka jokaisessa näyttämöllisessä esiintulossaan kysyy – juuri kuten näyttelijän pitää kysyä: miksi tämä tyyppi, miksi tämä esiintulo. Ulla rakentaa joka roolinsa pohtien nämä kysymykset syvällisessä mielessä.

Mutta Myllyteatterin esityksissä lähtökohta ei ole perustunut roolin rakentamiseen psykologisesta näkökulmasta vaan koreografisesti.

Fyysisella vaistollaan ja tilannetajullaan Ulla on kerta toisensa jälkeen ennakkoluulottomasti sukeltanut mitä abstraktimpiin esityksiin, luoden askelet, reitit ja muodot näyttelemilleen hahmoille – samalla pysyen uskollisena omalle näyttelijän eetokselleen, astumatta näyttämölle kertaakaan, ellei tiedä mikä henkilön tausta on ja mihin tämä on menossa.   

* Sitten ne kaksi taiteilijaa, joiden kanssa minulla oli ilo jakaa unelma oman teatteriryhmän perustamisesta: tanssija-näyttelijä Kaisa Niemi, ja lavastustaiteilija Paula Koivunen. He pääsivät Tyhjän mahan kutsu-näytelmässä ja siitä yhdeksän vuoden päästä Tapaus Gaala-esityksessä  näyttelemään sisarusparia, joista toinen olen minä.

* Sopraano Niina Tamminiemi on ollut Myllyn monissa esityksissä näyttelijänä, enemmän kuin laulajana. Rakastan Niinan tapaa käyttää musiikillisuuttaan kaikessa esiintymisessään.

* Näyttelijä Jaakko Kiljunen on saanut näyttelijäntyön koulutuksen Pietarin perinteisestä teatteriakatemiasta. Mutta Jaakon kiinnostus on vahvasti myös fyysisessä ja kokeellisessa teatterissa ja olen aina nähnyt että hän on sellaisessa erityisen lahjakas näyttelijä. Taiteilija Kiljunen on tällä hetkellä myös Myllyteatterin puheenjohtaja.

* Tapasin japanilaisen jäsenemme Yuko Takedan onnellisten sattumusten kautta. Kohtasimme Yhdysvalloissa SITI Companyn kursseilla. Nähtävä harjoitus on peräisin tuon ryhmän harjoittamasta, ja japanilaisen ohjaajan Tadashi Suzukin kehittämästä, näyttelijäntyön metodista. Suzuki-metodia harjoitellessa tajusin ihmisruumiin traagisuuden syvemmin kuin ikinä sitä ennen. Että kannamme ruumiissamme yhtä aikaa elämää ja kuolemaa, ja että meissä jokaisessa on mieletön kirkas voima, joka kantaa meitä tässä elämässä ja senkin jälkeen kun kaikki muodot katoavat.

Omakohtainen fyysinen kokemus tästä harjoittelusta johti minut tragedian maastoon, kirjoittamaan tragedianäytelmää ja perustamaan Helsinkiin Tragediakilpailut vuonna 2008. Samana vuonna matkustin Japaniin saamaan lisäoppia ohjaaja Suzukilta. Ja yllättäen myös Yuko oli löytänyt tiensä samalle kurssille. Kutsuin Yukon Suomeen, tekemään esitystä Saari, Espan lavan lasikoppiin.

Kun seuraavana vuonna ohjasin pääsiäisnäytelmä Via Crucista, Yuko oli ehdoton valintani Jeesuksen rooliin. Hänen urotyötään ei voi unohtaa: Suomea puhumaton japanilainen nainen puhui suomen kielellä Jeesuksen sanat niin ettei niistä jäänyt mitään epäselvyyttä.

* Kaisa-Liisa Logrén on ammatiltaan ohjaaja,  mutta Myllyteatterin esityksissä hän on loistanut näyttelijänä. Hän on näytellyt äitiäni kahdessakin Myllyn tuotannossa.

 * Näyttelijä-ohjaaja Idalotta Backman puolestaan on näytellyt esityksissämme isoäitiäni Anjaa. Idalotta on suomalaisen fyysisen teatterin grand old mama, ja sanattoman teatterin edelläkävijä 40 vuoden kokemuksella, ja tuli mukaan joukkoomme, kun teimme Jumalaista näytelmää Helsingissä ja myöhemmin Portugalissa.

* Esitykseen Eläimen etsintä ja sittemmin myös Tapaus Gaala joukkoomme tuli mukaan Jarkko Nyman, tuo tv:stäkin tuttu pienieleisen näyttelijäntyön mestari. Lukio-aikoinani Oulussa Jarkko tunnettiin suositun Generators-yhtyeen basistina. Nykyään hän näyttelemisen lisäksi on Patela-bändin laulaja-kitaristi.

* Sirkusakrobaatti Saku Mäkelän herkkävaistoisuus, ja esitystä kokonaisuutena kannatteleva persoona ovat tehneet Sakusta tärkeän soundin Myllyteatterin väripalettiin. Samoin sirkustaiteilija Henna Kaikulasta, jonka kanssa ajatukset ja haaveet esitystaiteesta ovat jo vuosia kietoutuneet yhteen näkymättömin sitein.

Viimeisin esityksemme on Kolga, joka on kiertänyt ympäri Eurooppaa ja jolle myönnettiin viime vuonna Milanossa Teresa Pomodoro-palkinto. Kolga-esityksemme lähtökohtana oli runo, jonka ensimmäinen säe kuuluu näin: ”Enkeli häntä ei kosketa tuuli.” Tämä ajaton kuva, kontrapunkti, synnytettiin  esitykseen seuraavien kahden laulajan nyanssein:

* Mia Simanainen, jazzlaulaja ja säveltäjä, sekä maailmanmusiikin genrestä tunnettu Sanna Kurki-Suonio.

Myllyteatterin luotto-äänisuunnittelijaksi ja ryhmän yhdeksi kantavaksi voimaksi on vakiintunut Joonas Outakoski. Minulla on ollut myös suuri ilo saada valosuunnittelijaksi  Luca Sirviö, jolta olen oppinut sanan rässätä – ja aika monta uutta kirosanaa.

Lisäksi tarvitaan ohjaajan himo yhdistellä kaikkea tätä taituruutta, sekä halu sitoutua tähän kokonaisuuteen. Sillä siitä on teatteriryhmän taiteessa kysymys. Nimittäin:

”Mä voin, joo sitä vois! Ois mahtavaa! Sit sitä vois, ois joukko, joo iso joukko. Voisi matkustaa sillä joukolla hei tästä tulee mahtavaa, joo, tää pitää tehdä. Suunnittelukysymys, pelkästään. Vähän sitä ja tätä ja sit se on siinä! Kaikkea voi ja sit vois kyl siitä tulisi tietysti – jos vaan uskoo niin tulee! Mä teen, me tehdään, just sellasta, pitää vaan koota se joukko ja vähän finanssipuolta ja sit vois lähteä ja pitää osallistua ja kokoontua ja palaveerata ja pitää seminaari. Kerätä yhteen vaan ja sit vaan tehdä tehdä tehdä. Sit oon ajatellut että vois ja sit yhdessä miettiä. Mä perustan ja matkustetaan, rakennetaan, ne pitää vaan suostuttaa mukaan. Perustetaan instituutio, vähän muutetaan seiniä ja kaadetaan hallitus, vähän pannaan uusiksi. Mä voin tehdä sen. Sit sen jälkeen mä voin ehdottaa ja suunnitella ja toteuttaa. Sit voidaan joukolla rakentaa ja kyllä vähän talkoomieltäkin voisi olla, kyllä sitä ihminen voi vaikka mitä, sen kun rakentaa vaan, koko kylän ja maailman.

Nyt, kutsuhuuto. Nyt huudetaan niin kovaa kuin on ihmisen kaipaus toisen luo. Toisen ihmisen, niin. Kutsukaamme nyt:

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA. AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA

(Huuda, hyvä puheen lukija! Siinä vaan, sydämessäsi, kodissasi – tai vaikene, iäksi.)

Kohottakaamme malja kohti näkymätöntä meissä ja taiteen pyrkimyksiä sen ilmentämiselle.

Lämpimästi teidän,

Miira Sippola
Myllyteatterin taiteellinen johtaja 2003-18

Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on google
Google+

Blogikirjoitukset

TILAISUUS
La 1.12. klo 19.00 Su 2.12. klo 15.00 T Teatterisali, Kulttuurikeskus Stoa Turunlinnantie 1, Itäkeskus, 00900 Helsinki

Kesto 2 h

Liput: 15/12 € Lippu.fi Facebook-tapahtuma

Myllyteatteri on vuonna 2003 perustettu oman tien kulkija Helsingin vapaan teatterikentällä. Ryhmä on tullut tunnetuksi visuaalis-musiikillisesta esityskielestään ja innovatiivisista tuotannoistaan. Viidentoista toimintavuotensa aikana Myllyteatteri on tehnyt esityksiä Suomessa sekä ulkomailla, esim. Puolassa, Portugalissa, Italiassa, Makedoniassa, Skotlannissa ja Irlannissa. Myllyteatteri koostuu teatterin, sirkuksen ja musiikin ammattilaisista, ja ryhmää on sen perustamisesta lähtien johtanut ohjaaja Miira Sippola. Myllyteatterin toimintaan on mahtunut suuria näyttämötaiteellisia hankkeita, kuten TeatteriTeltta –festivaali ja Tragediakilpailut Helsingin Rautatientorilla 2008. Myllyteatterin toteuttama monikansallinen teatterihanke Divina Commedia palkittiin parhaana esityksenä kansainvälisellä Skupi -teatterifestivaalilla vuonna 2012 Makedoniassa. Marraskuussa 2017 Myllyteatterin Kolga voitti Teresa Pomodoro –kilpailun Milanossa.

”Myllyteatteri syntyi visiosta esitystaiteeseen ja teatteriin, jossa ihmisfysiikka ja musiikki yhdistyvät, tavoitteenaan siirtää mielen teatteri näyttämölle. Viitekehyksemme on eurooppalaisten auteur-ohjaajien visuaalis-fyysinen teatteri. Vuosien myötä löytyivät ne ihmiset ja työtavat, joilla saimme näyttämön soimaan.” – Miira Sippola, taiteellinen johtaja

Esite

Tilaisuuden työryhmä: Ulla Raitio, Jaakko Kiljunen, Kaisa-Liisa Logrén, Paula Koivunen, Kaisa Niemi, Jarkko Nyman, Yuko Takeda,  Niina Tamminiemi, Idalotta Backman, Henna Kaikula, Saku Mäkelä, Mia Simanainen, Sanna Kurki-Suonio, Joonas Outakoski, Luca Sirviö,  Miira Sippola

Kuvat: Heli Sorjonen

Yhteistyössä: Helsingin kaupunki / Stoa

Myllyteatterin pitkäaikainen näyttelijä Yuko Takeda on projektin takana. Hän on pitkään työskennellyt ohjaaja Akira Hinon kanssa. Osakassa vuonna 1948 syntynyt Hino tunnetaan paitsi Budo-lajien mestarina myös ohjaajana, koreografina ja opettajana. Hän on kansainvälisen esittävän taiteen ryhmän, RealContact Projectin, johtaja. Akira Hinon poika Ikki Hino puolestaan on maailmankuulu taiko-rumpujen ja niihin liittyvän perinteen asiantuntija ja rumpali. Yuko Takeda on Suomessa asuva näyttelijä ja ohjaaja, joka on työskennellyt mm. Myllyteatterissa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Nobuko Takahara on tunnettu nykytanssija kotimaassaan. Muu työryhmä koostuu arvostetuista näyttelijöistä, jotka ovat työskennelleet laaja-alaisesti Suomen teatterikentällä, mm. Myllyteatterissa ja Circus Maximuksessa.

Macbeth, again! kysyy katsojiltaan, onko elämä vain yö toisensa jälkeen toistuva uni, jossa ei ole menneisyyttä, nykyhetkeä tai tulevaisuutta, vain loputon tietoisuuden kehä. Idän kulttuureissa tuota kehää kutsutaan nimellä Rinne Tensei ( 輪廻転生, reincarnation). Macbeth, again! sijoittuu tällaiseen unenomaiseen tietoisuuteen. Esitysten jälkeen järjestetään taiteilijatapaaminen, jossa yleisö voi keskustella tekijöiden kanssa. Ikki Hinon ryhmän taiko-konsertit Sitratorilla joka päivä ennen esitystä klo 17-18, vapaa pääsy. Kunkin esityksen jälkeen taiteilijatapaaminen salissa.

RealContact Project: Macbeth, again! to 20.4. klo 19 (ensi-ilta), pe 21.4. ja la 22.4. klo 19 Kanneltalo| Klaneettitie 5 |kanneltalo.fi

Liput 17/12 €, lippu.fi Kesto 60 min.

Esityksen kielet suomi, englanti, japani

Tuotanto yhteistyössä Myllyteatterin kanssa: RealContact Project, Circus Maximus ja Helsingin kulttuurikeskus

Ohjaus: Akira Hino Lavalla: Akira Hino, Ikki Hino, Nobuko Takahara, Yuko Takeda, Akane Shino, Erika Fujii, Ulla Raitio, Tuomas Tulikorpi, Laura Humppila ja Niklas Riikonen

Valosuunnittelu: Nadja Räikkä

Tapaus Gaalassa esiintyy kymmenen näyttelijää sekä heistä tehdyt, ihmisen kokoiset näköisnuket. Esineet elävät, musiikki soi, muistojen karuselli pyörii. Hurjia näyttämöllisiä rinnastuksia tehden esitys johdattaa katsojan mielensisäisten kerrostumien läpi, esiintymään kavalkadinomaiseen juhlagaalaan.

Esitys vierailee Cricotekassa, Tadeusz Kantorin perustamassa esitystaiteen keskuksessa Krakovassa 16.-17.10.2015.

Esityskausi Helsingissä oli syksyllä 2014 (10.10./ 15.10. / 17.10. / 22.10. / 24.10. / 28.10. / 1.11. / 2.11. / 4.11. / 7.11. / 9.11. / 11.11. / 12.11. / 13.11. ja 14.11.)

KIRJA Tapaus Gaala – Myllyteatteri 10 vuotta

17.10.2014 ”Kiinnostavien asioiden seminaari – 10 vuotta Myllyteatterin outoja rinnastuksia.” Juhlavuoden kunniaksi järjestettävä seminaari 17.10. klo 14-18.30 Kokolla. Ohjelmassa filosofian professori Heikki Kirjavainen, taiteilija Lukasz Trzcinski, Suzuki-demonstraatio jne.

Lisätietoja: Elina Raitis puh. 050-534 4248 (Lehdistökuvat), info@myllyteatteri.fi.

Martti Mäkelän arvostelu: Myllyteatterin juhlateos on kiinnostava ja koskettava sukupolvien kaleidoskooppi

Näyttelijät: Jaakko Kiljunen, Paula Koivunen, Kaisa-Liisa Logrén, Timo Ruuskanen, Niina Tamminiemi, Kaisa Niemi, Yuko Takeda, Idalotta Backman, Henna Kaikula ja Pilvi Hämäläinen
Konsepti, teksti ja ohjaus: Miira Sippola
Dramaturgi: Titta Halinen
Lavastus, esineiden valmistus, pukusuunnittelu: Lukasz Trzcinski
Äänisuunnittelu: Joonas Outakoski
Valosuunnittelu: Ville Mäkelä
Tuottaja: Elina Raitis / Myllyteatteri