Miiran blogi

Myllyteatteri julistaa tekevänsä nykyteatteria joka perustuu tietoisuuteen traditiosta. Tradition sanotaan tarkoittavan ”perinnettä”, ”perimätietoa”, ”perittyä käsitystä”. Mitä traditio nyt sitten vapaan teatteriryhmän tapauksessa tarkoittaa?

Kun ajattelen aikaisempia ihmissukupolvia, teatterisukupolvia, taiteilijoita, ajattelijoita, opettajia, tekijöitä kautta aikojen, tunnen suorastaan hysteerisellä tavalla voimaa. Kuin tajuaisin ratsastavani aallon harjalla, allani valtavan aallon voima.

Kuvittele maailma, jossa ei olisi korkeatasoista pianomusiikkia, vain joskus silloin tällöin tankkaavasti soiva Für Elise. Ei käsittämättömiä veistoksia kadunkulmissa, ei käsittämättömiä tauluja suuret talot täynnä. Ei teatteria, muuta kuin amerikkalaisten 50-luvulla kehittämien ja 2000-luvulla tuottajien formaatiksi paketoimien musikaalien muodossa.

Uskonnollisen teoksen arvostelemisesta

Kirje HS Kulttuuritoimitukselle 04/04/2010:
Voisiko uskonnollisesta puberteettisuudesta Suomessa kasvaa ohi?

”Empty space is full of possibilities”, sanoo Naohm näytelmässämme Saari.
Juuri nyt tunnen itse olevani tyhjä, empty. Täynnä mahdollisuuksia? Kyllä kai, ja aivan varmasti;) Mutta päällimmäisenä kokemuksena on tyhjyys. Tietysti. Mitä muuta voi ohjaaja olla, kun näytelmän ensi-ilta on takana.
Saari-esityksestä tuli mielestäni delikaatti pieni-suuri esitys, jossa toteutuu moni asia johon teatterissa uskon ja joka mielestäni sopii tähän maailmanaikaan ja paikkaan. Se menee Espalla 13.12.09 asti.

Ruumiillisille rajoille
Tänään kirjoitan blogini, joka on ollut myöhässä siksi, että olen ollut niin keskittynyt Saari-näytelmän harjoitusten alkamiseen ja näyttelijöitten kohtaamiseen joka aamu, etten kerta kaikkiaan ole ehtinyt miettiä puhumista kenellekään muulle kuin omalle työryhmälleni. Mutta nyt on aika, sydän täysi. Asiani on: rajat. Reuna. Edge.

Uskon teatteriin. Olen toiminut tämän uskon tai tiedon varassa jo useita vuosia: etsinyt työkaluja työskennellä näyttämön kanssa, hahmotellut ajatuksia ja tehnyt esityksiä. Olen treenannut ja hionnut, neuvotellut, matkustanut ympäri maailmaa ja tavannut muita teatteri-uskovaisia yli maitten rajojen.
Olen toistanut tätä lausetta erilaisten ihmisporukoiden edessä, ministeriössä, seminaareissa; pankinjohtajalle pyytäessäni lainaa teatterin tekemisestä koituneisiin kuluihin; virkamiehille, tuottajille, kulttuurikansalle, sivistyneistölle, tietysti taiteilija-kollegoille.